20.9.2017 Kauppakamarit listasivat elinkeinoelämälle tärkeimmät liikennehankkeet

Kauppakamarit ovat laatineet listan Suomen liikenneverkon tärkeimmistä korjaus- ja kehittämiskohteista. Lista sisältää kokoluokaltaan erilaisia hankkeita pienistä korjauskohteista suurin väylähankkeisiin, ja on tarkoitettu työkaluksi päätöksentekoon liikenteen rahoituksesta.

Kauppakamarien liikennehankelistaus on elinkeinoelämän täsmälista pahimmista liikenteen pullonkauloista ja merkittävistä kehittämiskohteista. Isoina hankkeina listalla on erityisesti vientireittien sujuvuuden ja kapasiteetin parantaminen.

“Listalla vaikutetaan liikennejärjestelmän pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kaikkia hankkeita ei voida rahoittaa kerralla, mutta listaa on mahdollista hyödyntää sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä”, Keskuskauppakamarin liikenneasiantuntija Kaisa Saario painottaa.

Asia on Saarion mukaan erityisen ajankohtainen nyt, kun puoluerajat ylittävä parlamentaarinen liikennetyöryhmä alkaa pohtia keinoja parantaa liikenneverkon tilaa.

“Liikennejärjestelmän suunnittelu on murroksessa. Nyt mietitään askelmerkkejä myös tulevalle maakuntauudistuksella, jossa maakunnille siirtyy vastuuta tienpidosta ja liikenteen suunnitelusta”, sanoo Saario.

Liikenneväylien kunnolla ja sujuvuudella on Saarion mukaan suuri merkitys alueiden ja yritysten kilpailukyvylle ja investointipäätöksille. Suomi on viennistä riippuvainen maa, jolla on pidemmät etäisyydet markkinoille kuin monella keskeisellä kilpailijamaalla. Hyvillä liikenneyhteyksillä on ainakin osittain mahdollista kompensoida etäisyyksien aiheuttamaa haittaa kilpailukyvylle.

“Liikenneyhteyksien toimivuus on keskeinen tekijä, kun yritykset tekevät päätöksiä investoinneista ja toimipaikan sijainnista. Keskuskauppakamarin Alueiden kilpailukyky -selvityksen mukaan kuusi kymmenestä yrityksestä valitsee sijaintipaikan liikenneyhteyksien ja työvoiman saatavuuden perusteella”, Saario toteaa.

20.9.2017 Sata vuotta tulevaisuutta – Eero Hettula

10.3.2017 Matala kunnallisvero on tärkeä elinvoimatekijä

|

Keskuskauppakamari muistuttaa, että myös kunnilla on vastuu edistää orastavaa talouskasvua. Kuntien tulee sitoutua hallituksen linjaukseen, jonka mukaan palkkatulojen verotus ei kiristy. Kunnallisverosta tulee yhä merkittävämpi elinvoimatekijä, kun kunnat kilpailevat osaavasta työvoimasta ja hyvistä veronmaksajista.

Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Ann-Mari Kemell
“Talouskasvu on vielä vaatimatonta, ja sitä ei saa tukahduttaa veronkorotuksilla”, Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Ann-Mari Kemell sanoo.

Suomen taloudessa on vihdoin piristymisen merkkejä. Hallitus on tehnyt talouskasvua tukevaa politiikkaa esimerkiksi keventämällä ansiotulojen verotusta kahtena peräkkäisenä vuonna.

Keskuskauppakamari haluaa nähdä myös kunnat tukemassa orastavaa positiivista kehitystä. “Talouskasvu on vielä vaatimatonta, ja sitä ei saa tukahduttaa veronkorotuksilla”, Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Ann-Mari Kemell sanoo.

Verotus nousee kunnallisessa päätöksenteossa näkyvään asemaan tulevana valtuustokautena, sillä merkittävä osa kuntien nykyisistä tehtävistä siirtyy sote-uudistuksen yhteydessä maakunnille. Samalla myös suuri osa kuntien verotuloista eli noin 12,5 prosenttiyksikköä kunnallisverosta siirtyy valtion perittäväksi.

Kunnallisveroprosentit vaihtelevat uudistuksen jälkeen 5 ja yli 10 prosentin välillä. Vaikka vaihteluväli on sama kuin nykyisen pienimmän ja suurimman veroprosentin välillä, ovat veroprosenttien vaihtelut uudistuksen jälkeen entistä näkyvämpiä. Toinen kunta pärjää puolet pienemmällä verotuksella kuin toinen.

“Maltillinen kunnallisvero kertoo hyvästä taloudenpidosta ja onnistuneesta päätöksenteosta. Se houkuttelee kuntaan yrityksiä ja osaavaa työvoimaa, tukee kasvua ja kasvattaa kunnan verotuloja”, listaa Kemell.

Kuntapäättäjät sanovat usein kunnallisveron korottamisen olevan viimeinen keino hoitaa kuntataloutta, mutta luvut kertovat toista. Vuodelle 2017 kunnista 47 korotti kuntaveroa ja esimerkiksi vuonna 2014 niin teki yli 150 kuntaa eli lähes puolet kunnista.

“Veronkorotusten tie on nyt kuljettu loppuun. Kunnat joutuvat käymään selviytymistaistelun, jossa ne luovat nahkansa uudelleen. On kuntien omissa käsissä, miten elinvoimaisia niistä tulee. Matala veroprosentti on kunnan elinvoimatekijä, joka auttaa pääsemään itseään ruokkivaan positiiviseen kierteeseen”, Kemell toteaa.

 

10.3.2017 Rikkidirektiivin kompensaatiotoimia on jatkettava

|

Vuoden vaihteessa julkaistun kansallisen logistiikkaselvityksen mukaan suomalaisten yritysten logistiikkakustannukset ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. Yritysten logistiikkakustannusten nouseva trendi pitää kääntää. Tämä on mahdollista vain, jos viranomaismaksuissa ja veroissa seurataan nykyistä johdonmukaisemmin yritysvaikutuksia.

Keskuskauppakamarin liikenneasiantuntija Kaisa Saario
”Suomen kilpailukyvyn kannalta on olennaisen tärkeää seurata, että yritysten logistiikkakustannuksia ei nosteta ja kilpailukykyä horjuteta lyhytnäköisillä päätöksillä”, sanoo Keskuskauppakamarin liikenneasiantuntija Kaisa Saario

 

Monesti päätösten yritysvaikutuksia tarkastellaan suppeasti yhdestä näkökulmasta. Esimerkiksi vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen viittasi Kauppalehden haastattelussa 20.2.2017 siihen, että rikkidirektiivi aiheutti aikanaan suurta porua, vaikka se on luonut ympäristöystävällistä teknologiaa. Vaikutuksia yritysten kustannuskilpailukykyyn ei kuitenkaan tulisi sivuuttaa.

Rikkidirektiivi on heikentänyt suomalaisten yritysten suhteellista kilpailuasemaa. Kustannusvaikutuksia on pehmennetty määräaikaisilla tukitoimilla, joten täysimääräinen vaikutus selviää vasta, kun kompensaatiotoimista luovutaan. Merkittävimpiä kompensaatiotoimia on ollut kuljetuskustannuksiin vaikuttavan merenkulun väylämaksun puolittaminen 2015–2017.

Lähde: Kansallinen logistiikkaselvitys 2016, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu ja Liikennevirasto. Kaavio: Keskuskauppakamari.
Lähde: Kansallinen logistiikkaselvitys 2016, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu ja Liikennevirasto. Kaavio: Keskuskauppakamari.

 

Yritysten logistiikkakustannusten nousevan trendin kääntämiseksi on ehdottoman tärkeää, että merenkulun väylämaksun puolittamista jatketaan. Pitkällä aikavälillä Suomen pitäisi tarkastella Itämeren aluetta yhteisten käytäntöjen sisämarkkinana. Suomen ei tule periä sellaisia viranomaismaksuja, joita muut Itämeren maat eivät peri tai perivät olennaisesti pienempinä.

Kuljetuskustannuksia kurottiin myös sillä, että määrätyillä reiteillä yrityksille annettiin kokeiluluontoisesti lupia käyttää mitoiltaan ja massoiltaan suurempia rekkoja. Kokeilun vaikutukset liikennejärjestelmän toimivuuteen, turvallisuuteen ja yritysten kustannustehokkuuteen pitää analysoida tarkkaan. Yritysten kuljetuskustannukset ja väylien tilan huomioiva jatkoaskel saattaisi olla esimerkiksi massaltaan tai mitoiltaan suurempien HCT-rekkojen vakinaistaminen ainakin niillä väylillä, jonne ne soveltuvat. Tämä olisi tärkeää Suomen teollisuuden ja kaupan kilpailukyvylle ja auttaisi myös osaltaan vastaamaan liikenteelle osoitettuihin päästövähennystavoitteisiin.

Suomen kilpailukyvyn kannalta on olennaisen tärkeää seurata, että yritysten logistiikkakustannuksia ei nosteta ja kilpailukykyä horjuteta lyhytnäköisillä päätöksillä. Keskuskauppakamarin Alueiden kilpailukyky 2016 -selvitykseen vastanneet 1122 yritysjohtajaa toivoivat erityisesti liikenteeltä perittävien verojen ja maksujen vähentämistä. Päätös nostaa polttoaineveroa osittain kumoaa rikkidirektiivin vuoksi käyttöön otettujen kompensointitoimien merkitystä ja lisää suomalaisten yritysten logistiikkakuluja.

Liikenne- ja logistiikka-alan yrityksiin vaikuttavat lähivuosina erilaiset muutospaineet. Erityisesti kansallisen energia- ja ilmastostrategian päästövähennystavoitteisiin vastaaminen on liikennealalle valtava haaste. On hyvä, että strategiassa päästövähennystavoitteisiin vastataan monipuolisiin keinoin, koska tämä saattaa pienentää jonkin verran odotettavissa olevaa kustannuspainetta. Muutoksessa onnistuminen edellyttää kuitenkin yritysten kilpailukykyä tukevia ja logistiikkakustannuksia alentavia viranomaispäätöksiä esimerkiksi maksuista, kokeilujen vakinaistamisesta, mahdollistavammasta sääntelystä tai tuesta innovaatioiden vauhdittamiseksi.

Kirjoitus on julkaistu alun perin lyhennettynä Kauppalehden mielipideosastolla 9.3.2017

17.2.2017 Ansiotuloverotuksen keventäminen perusteltua – myös yritysverotusta syytä kehittää

|

Keskuskauppakamari pitää yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän esitystä ansiotuloverotuksen keventämisestä tervetulleena. Sen sijaan yritysverotuksen kehittämisessä kunnianhimon tasoa täytyy nostaa. Työryhmä päätyi esittämään yritystulojen verotukseen lähinnä kiristyksiä.

Ann-Mari Kemell, Pasi Murto, 13.5.2016-WEB

Yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä julkaisi suosituksensa verotuksen kehittämiseksi tänään 9.2.2017. Työryhmä ehdottaa, että lisätuloista menevää veroa alennettaisiin noin 80 000–130 000 euroa vuodessa ansaitsevilla. Pitkällä aikavälillä rajaveroasteet olisivat kaikilla tulotasoilla enintään 50 prosenttia. Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaavan johtajan Ann-Mari Kemellin mukaan esitykset ovat hyviä, sillä toteutuessaan ne tukevat talouskasvua.

“Suomessa osaamisen verotus on todella ankaraa kilpailijamaihin verrattuna. Ansiotuloverotuksen kireä progressio eli lisätulojen korkea veroaste kannustaa pikemminkin niin sanottuun downshiftaamiseen kuin lisäansioiden hankkimiseen”, toteaa Kemell. Hän huomauttaa, että myös komissio on varoittanut Suomea keski- ja suurituloisten kireästä verotuksesta ja pitänyt sitä riskinä veropohjan kannalta.

Sen sijaan yritystulojen verotukseen työryhmä esitti lähinnä kiristyksiä. Työryhmän mukaan yritysverotuksen perusrakenne on jo tällä hetkellä kilpailukykyinen, joten muutoksia ei siltä osin tarvita. Osinkoverotusta työryhmä muuttaisi siten, että huojennetun osingon laskennassa käytettävä tuottoprosentti puolittuisi kahdeksasta neljään ja veronalainen osuus nousisi 25 prosentista 40 prosenttiin. Samalla 150 000 euron rajasta luovuttaisiin.

Kemellin mukaan yritysverojärjestelmän kilpailukykyisyys edellyttää kunnianhimoisempaa uudistussuunnitelmaa. “Täysin selvää on, ettei osinkoverotuksen kiristämisellä luoda talouskasvua”, Kemell toteaa.

Kemellin mukaan Suomi tarvitsee pidemmän aikavälin suunnitelman siitä, miten yritysverotusta kehitetään siten, että Suomi on houkutteleva maa investoida ja työllistää.

“Esimerkiksi sitoutuminen yhteisöverokannan asteittaiseen laskemiseen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannusteen käyttöönotto olisivat tällaisia toimia”, Kemell sanoo.

17.2.2017 Saksalaisen kauppakamarin ulkomaanverkosto suomalaisten yritysten käyttöön

|

Suomalaisille yrityksille avautuu uusi kanava kansainvälisille markkinoille. Saksan kauppakamarin ulkomailla sijaitsevat toimistot palvelevat jatkossa myös suomalaisia yrityksiä.

Saksan lippu teollisuus Colourbox

Tänään allekirjoitettu sopimus antaa suomalaisille yrityksille mahdollisuuden ostaa kansainvälistymiseen liittyviä palveluita Saksan ulkomaankauppakamarin (AHK) toimistoilta eri puolilla maailmaa. Saksan ulkomaankauppakamareiden kansainvälinen verkosto kattaa 90 maata, yli 130 toimipistettä ja 2000 asiantuntijaa. Palveluiden käyttäminen ei edellytä kauppakamarijäsenyyttä.

”On tärkeää, että pk-yrityksillämme on käytössään parhaat mahdolliset verkostot kansainvälistymiseen. Saksalaisen kauppakamarin verkosto on vahva ja erittäin tervetullut lisä Team Finland -palveluihin, joiden uudistus on käynnissä samaan aikaan”, toteaa elinkeinoministeri Mika Lintilä.

AHK:n palvelut tulevat osaksi Team Finland -toimintaa täydentämään nykyistä tarjontaa ja muodostavat yhden vaihtoehdon muiden julkisten ja yksityisten toimijoiden kuten kaupallisten konsulttien ohelle. Suomalaiset yritykset voivat aina itse päättää, minkälaisia palveluita ja verkostoja ne haluavat hyödyntää.

“Suomalaiset yritykset voivat ostaa Saksan ulkomaankauppakamarin palveluita kaikkialla maailmalla samoilla ehdoilla kuin saksalaisyritykset. Suomalaisille yrityksille tämä on merkittävä mahdollisuus, sillä Saksan ulkomaankauppakamareilla on laaja osaaminen ja kattavat verkostot”, toteaa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä.

Kyseessä on kahden maan kauppakamarien välinen sopimus, jonka suomalainen osapuoli on Keskuskauppakamari. Saksalaisena osapuolena on Saksan teollisuus- ja kauppakamareiden keskusjärjestö (DIHK) ja Helsingissä toimiva Saksalais-Suomalainen Kauppakamari (DFHK). Lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö on edesauttanut yhteistyön syntymistä. Ulkoministeriön ja Finpron ohella Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto osallistuvat yhteistyöhön.

”Sopimus on merkittävä askel suomalaisten yritysten kansainvälistymisessä. Yhteistyö on myös todistus AHK:n palveluiden korkeasta laadusta”, sanoo Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin toimitusjohtaja Dagmar Ossenbrink.

Suomalaiset yritykset voivat ottaa yhteyttä Helsingissä sijaitsevaan Saksalais-Suomalaiseen Kauppakamariin, joka kartoittaa sopivan AHK-kontaktin kohdemaassa. Toinen vaihtoehto on, että yritykset ottavat suoraan yhteyttä ulkomailla toimivaan AHK:n toimistoon.

AHK-palveluiden hinnat vaihtelevat ja riippuvat kohdemaiden kustannustasosta. Esimerkiksi 6–8 päivän markkina-analyysipaketin hinta vaihtelee 4500 ja 11 000 euron välillä. Päiväkohtaiset konsultointimaksut ovat 750–1400 euroa.

Sopimuksen yhtenä tavoitteen on myös tuoda suomalaisten yritysten osaamista ja tuotteita nykyistä paremmin mukaan saksalaisten yritysten toimitusketjuihin ja verkostoihin eri kohdemarkkinoilla.

27.12.2016 Komissio ehdottaa suurta yhtiöverouudistusta EU:hun

|

EU-komissio kaavailee merkittäviä muutoksia yhtiöverotukseen. Uudistuksen myötä yritysten verotettava tulo laskettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa samoilla säännöillä. Komissio ehdottaa lisäksi, että uudistuksen toisessa vaiheessa eri jäsenvaltioissa toimivien konserniyhtiöiden tulokset yhdistettäisiin ja kokonaistulos jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken.

verotus_banneri

Euroopan komissio on 25.10.2016 antanut kaksi direktiiviehdotusta, jotka koskevat koko EU:n laajuista yhteistä yhtiöverojärjestelmää. Komissio esitti yhtiöverouudistusta ensimmäisen kerran jo vuonna 2011, mutta jäsenvaltiot eivät tuolloin päässeet asiasta yksimielisyyteen.

Nyt neuvottelujen jouduttamiseksi yhtiöverouudistusta koskeva ehdotus on jaettu kahteen osaan. Ensin tarkoituksena on sopia yhteisestä yhtiöveropohjasta (Common Corporate Tax Base, CCTB), ja tämän jälkeen yhdistettyä yhtiöveropohjaa (Common Consolidated Corporate Tax Base, CCCTB) koskevista jakosäännöksistä. Yhdistetty yhtiöveropohja tarkoittaa, että eri jäsenvaltioissa toimivien konserniyhtiöiden kokonaistulos jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken. Tämän jälkeen kukin jäsenvaltio verottaisi saamaansa osuutta oman yhteisöverokannan mukaisesti.

Vuoden 2011 ehdotus toimii komission esittämien direktiiviehdotusten pohjana, mutta uudet direktiiviehdotukset sisältävät myös kokonaan uusia elementtejä. Uutta yhtiöverojärjestelmää ehdotetaan esimerkiksi nyt pakolliseksi konserneille, joiden vuosittainen liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa. Muille yrityksille järjestelmä olisi vapaaehtoinen. Ainakin suurimpien yritysten osalta uusi EU:n laajuinen yhtiöveropohja siis korvaisi nykyisin sovellettavan kotimaisen elinkeinoverolain.

Ehdotukset eroavat toisistaan myös perustelujen osalta: vuonna 2011 järjestelmää perusteltiin lähinnä toimivilla sisämarkkinoilla, nyt yhtiöverouudistusta perustellaan myös aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemisellä.

Yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotto edellyttää jäsenvaltioiden yksimielistä hyväksyntää. Ehdotusten myötä jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan piiriin perinteisesti kuuluneen yhtiöveropohjan eli yritysten veronalaisen tulon määrittäminen siirtyisi EU:lle, joten valtioiden mahdollisuus toteuttaa omaa veropolitiikkaansa kaventuisi huomattavasti.

Yhteinen yhtiöveropohja, CCTB

Ensimmäisessä vaiheessa toteutettava yhteinen yhtiöveropohja johtaisi EU-maissa yhteisten verolaskentasääntöjen noudattamiseen. Käytännössä se tarkoittaa, että yhtiön verotettava tulo lasketaan samojen sääntöjen perusteella jokaisessa jäsenvaltiossa. Verokantaan direktiiviehdotus ei puutu, eli jäsenvaltiot saisivat jatkossakin päättää omasta yhteisöveron tasostaan.

CCTB-ehdotus eroaa useassa kohdin Suomen elinkeinoverolaista: se sisältää muun muassa säännöksiä ylimääräisistä t&k-vähennyksistä, kasvu- ja investointivähennyksestä sekä rajat ylittävästä tappiontasauksesta. Yritysten näkökulmasta nämä ovat säännöksiä, jotka tietyissä tilanteissa voivat houkutella siirtymään CCTB-järjestelmään. Myös verolainsäädäntöjen harmonisoiminen ja siitä johtuva hallinnollisten kustannusten väheneminen olisi yritysten kannalta positiivinen uudistus.

Toisaalta esimerkiksi CCTB:n poistosäännökset ovat nykyjärjestelmäämme verrattuna pääsääntöisesti tiukemmat. Tämän vuoksi esimerkiksi teollista tuotantotoimintaa harjoittavien yritysten verotus kiristyisi.

Myös korkojen vähennysoikeuteen olisi luvassa kiristyksiä, koska mahdollisuus niin kutsuttuun konsernitasevertailuun on CCTB-ehdotuksesta jätetty pois. Tietyissä tilanteissa konsernitasevertailun puuttuminen pienentäisi yhtiön mahdollisuuksia vähentää maksamiaan korkoja.  Muutoin korkojen vähennysoikeuksia koskevat säännökset vastaavat pääosin kesäkuussa 2016 hyväksyttyä veronkiertodirektiiviä.

Ensimmäisen vaiheen CCTB-järjestelmän ehdotetaan tulevan voimaan jo vuonna 2019. Aikataulu on siis todella tiukka ottaen huomioon, että direktiivin valmistelu on käytännössä vasta alkuvaiheessa.

Yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, CCCTB

Yhtiöverouudistuksen toisessa vaiheessa veropohja yhdistettäisiin konsernitasolla ja konserniin kuuluvien yritysten kokonaistulos jaettaisiin jäsenvaltioiden kesken. Jako tehtäisiin direktiiviehdotuksessa esitetyn jakokaavan mukaisesti.

Jakokaava muodostuu ehdotuksen mukaan kolmesta tekijästä: työntekijöiden lukumäärästä ja maksetuista palkoista, varallisuudesta sekä yhtiön myynnin määränpäästä. Jakokaavan avulla tulos pyritään verottamaan maassa, jossa se on muodostunut.

Jakokaavassa on useita ongelmallisia kohtia. Se ei esimerkiksi laske aineetonta omaisuutta tai rahoitusomaisuutta osaksi yhtiön varallisuutta. Suomessa useilla toimialoilla juuri aineettomalla omaisuudella on yritykselle merkittävä arvo. Lisäksi Suomella on pienet kotimarkkinat ja kansainvälisten konsernien tuotantotoimintaa harjoitetaan usein muissa maissa. Ehdotetun jakokaavan soveltaminen merkitsisikin Suomelle verotulojen menetystä.

Positiivista ehdotetussa konsolidoinnissa olisi, että EU:n sisällä ongelmallisiksi koetut siirtohinnoittelukysymykset poistuisivat. Siirtohinnoitteluriitojen sijaan syntyisi todennäköisesti kuitenkin kiistoja, jotka koskevat jakokaavan käyttöä ja sen määrittelyä. Lisäksi on otettava huomioon, että siirtohinnoittelu ja samalla sen ongelmat, kuten siirtohinnoitteluun liittyvät veroriidat, jatkuisivat edelleen EU:n ulkopuolella.

Toisen vaiheen CCCTB-järjestelmän säännöksiä ehdotetaan sovellettavaksi vuodesta 2021 alkaen.

22.11.2016 Luottamus on digitaalisten markkinoiden kasvun edellytys

|

Digitaalinen talous luo valtavasti mahdollisuuksia suomalaisillekin yrityksille. Mahdollisuuksia kuitenkin hyödynnetään vielä varovasti. Uusien mahdollisuuksien löytämiseksi tarvitaan uudenlaista ajattelua, luovia kokeiluja ja uusia näkökulmia. Digitaalisten markkinoiden kasvulle tärkeä elementti on kuitenkin luottamus.

Photographers computer with photo edit apps/programs running - images being worked on, finely tuned to look their best. Modern computer equipment in a photo studio.

Keskuskauppakamarin johtava digitalisaatioasiantuntija Ilkka Lakaniemi muistuttaa, että digitalisaatiossa on kyse merkittävästä toimintatapojen muutoksesta, ei vain teknologiasta. Digitalisaatiossa on kyseessä Lakaniemen mukaan globalisaatioon verrattava murros, pysyvä muutos tavassa toimia ja käydä kauppaa. Muutos, joka tarjoaa mahdollisuuksia sekä taloudelle että yhteiskunnalle – niin yksilö kuin yhteisötasoilla.

“Digitalisaatiohankkeissa pitäisi unohtaa perinteinen tuotantolähtöinen ajattelu ja avata ajattelu hyvinkin erilaisille näkökulmille – miettiä voiko jonkun asian tehdä täysin uudella tavalla, kehittää jotakin aivan uutta, tai korvata kokonaan jotakin vanhaa. Tarvitaan monialaisia osaajajoukkoja, rajoja ylittäviä kumppanuuksia ja uusia ajatusrakennelmia luomaan näitä uusia mahdollisuuksia,“ sanoo Lakaniemi.

Yleisessä keskustelussa pohditaan oikeutetusti myös digitalisaation negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi työpaikkoihin. Lakaniemen mukaan uudet teknologiat vähentävät lähinnä mekaanisiin työtehtäviin liittyviä työpaikkoja, samalla vapauttaen kapasiteettia korkeamman lisäarvon tehtäviin missä ihmisten välinen vuorovaikutus ja ongelmienratkaisukyky ovat keskeisiä.  Yksittäisissä yrityksissä digitalisaation mahdollistama tehokkuus ja sitä seurannut toiminnan tuottavuuden kasvu on johtanut myös uusien työtehtävien ja työpaikkojen syntyyn.

“Ammattikunnat ja ihmisten tavat tehdä töitä ovat muuttuneet koko historiamme ajan, nykyinen taloudellisen toiminnan malli on ollut vallalla noin viimeiset sata vuotta. Digitalisaatiossa ei ole kyse vain automaatiosta ja robotiikasta, joka korvaa ihmisten työtä, vaan aidoista uusista mahdollisuuksista ja tuottavuuden kasvusta. Positiivisia esimerkkejä digitalisaation vaikutuksista pitää tuoda paremmin esille yleisessä keskustelussa. Samalla on pidettävä huolta maamme työvoiman osaamisen tasosta”, Lakaniemi toteaa.

Digitalouden menestymisen keskeisin edellytys onkin luottamus kaikkien toimijoiden välillä. Digitaalisissa toimintamalleissa luottamus on paljon laajempi käsite kuin vain tietoturva ja tietosuoja, kyseessä ei ole ainoastaan luottamus teknologiaan, vaan digitaloudessa täytyy voida luottaa teknologian lisäksi myös muun muassa käytettäviin ratkaisuihin, liiketoimintamalleihin ja muihin toimijoihin.

“Luottamuksen on oltava sekä mikro että makrotasoista – luottamusta omaan osaamiseen ja omaan henkilöstöön, kumppaneihin, valtion järjestämään infrastruktuuriin, uuden osaavan työvoiman löytymiseen oikean koulutuksen kautta ja digitalisaatiota mahdollistavan sääntelyn syntyyn. Luottamuksen syntyminen on aina kahden kauppa”, sanoo Lakaniemi.

Luottamusta lisääviä tekijöitä ovat myös tämän vuoden aikana käynnistyneet kauppakamarien yhteiset tapahtumat ja ohjelmat.

Näistä hyvinä esimerkkeinä voi mainita Kauppakamarien tietoturva/-suojakiertueen, mistä alla lisää sekä Suomen ja Saksan kauppakamarien välinen Teollinen Internet-kumppanuus, mikä avaa uusia yhteistyömahdollisuuksia suomalaisten ja saksalaisten yritysten välille paikallisten kauppakamarien vauhdittamana.

EU:n uusi tietosuoja-asetus voi toimia myös talouskasvun draiverina

EU:n uusi tietosuoja-asetus hyväksyttiin keväällä 2016 ja siitä tulee kaikkia yrityksiä velvoittava toukokuussa 2018.  Asetus koskee kaikkea henkilötietojen käsittelyä ja se korvaa nykyisen henkilötietolain. Asetuksen tärkein tavoite on edistää yhdenmukaisuutta digiliiketoiminnassa kaikkien jäsenvaltioiden välillä ja parantaa yksilön oikeuksia.

“Tietosuoja-asetus tulisi nähdä positiivisena asiana, mahdollisuutena lisätä luottamusta yrityksen ja asiakkaan välillä, ja sitä kautta yrityksen mahdollisena menestystekijänä”, sanoo Lakaniemi.

Tietosuoja on myös yksi konkreettinen keino kasvattaa luottamusta digitalouteen, yhtenäiset liiketoimintatavat toinen.  Lakaniemen mukaan voisi sanoa, että tietosuoja-asetuksen tuoma muutos mahdollistaa EU:n digiloikkaa, kun lisääntynyt luottamus kasvattaa digitaalista yhtenäismarkkinaa.

“Kun maiden erilaiset lainsäädännöt ja prosessit ovat yhtenäiset, kuluttajien luottamus esimerkiksi nettikaupankäyntiin kasvaa. Kasvava luottamus lisää kauppaa, houkuttelee lisää toimijoita ja luo uusia toimintamahdollisuuksia”, lopettaa Lakaniemi.

Nyt on oivallinen ajankohta selvittää ja miettiä, miten tietoturva ja -suoja on hoidettu yrityksessäsi ja mihin kaikkeen pitää jatkossa varautua. Keskuskauppakamarin Suuri Tietoturvapäivä 29.11.2016 Lue lisää ja ilmoittaudu.

 

28.10.2016 Talousarvioesitys nostaa yritysten logistiikkakustannuksia

|

Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys sisältää useita kohtia, jotka toteutuessaan nostavat yritysten logistiikkakuluja ja työntekijöiden työmatkakuluja. Kulujen nousu vähentää työvoiman liikkuvuutta ja heikentää yritysten kilpailukykyä.

highway traffic on a lovely, sunny summer day

Liikkumisen kustannuksia nostamalla estetään talouskasvulle tärkeää työvoiman liikkuvuutta ja työssäkäyntialueiden muodostumista. Tällä on merkitystä, koska Keskuskauppakamarin valtakunnallisen Alueiden kilpailukyky 2016-selvityksen mukaan sopivan työvoiman saanti vaikuttaa yritysten sijoittumispäätökseen, jatkuvuuteen ja uudistumiseen. Liikenneyhteyksien ja sopivan työvoiman saanti ovatkin yritysten tärkeimmät reseptit aluekehittämiseen.

Työvoiman liikkuvuutta pitäisi Suomessa edistää, sillä työvoiman kysynnän ja tarjonnan huono kohtaanto on Suomelle iso haaste.  Työpaikkoja on koko maassa liian vähän, mutta avoinna oleviin ei löydy tekijöitä osaajien ja työpaikkojen ollessa eri paikkakunnilla. Peräti kolmanneksella yrityksistä on vaikeuksia löytää sopivaa työvoimaa. Ratkaisu edellyttää myös työvoiman alueellisen liikkuvuuden edistämistä liikenne- ja veroratkaisuilla. Väylästön ja liikenneratkaisujen pitäisi tukea työssäkäyntialueen toimivuutta niin, että matkaan käytetty aika lyhenee.

Esitykset liikkumisen kustannusten nostamisesta haittaavat työvoiman saantia ja talousalueiden kehitystä. Liikenteen polttoaineiden veronkorotus nostaa kynnystä työvoiman liikkuvuuteen erityisesti niillä alueilla, joissa joukkoliikenne ei toimi kunnolla. Käytännössä tämä koskee suurta osaa Suomea.

Suomen ulkomaankaupasta valtaosa kulkee meritse. Merikuljetusten kustannusnousun hillitsemiseksi merenkulun väylämaksut puolitettiin vuosiksi 2015—2018.  Väylämaksujen puolittaminen oli tärkeä päätös, koska viime vuonna voimaan tullut rikkidirektiivi heikensi yritysten suhteellista kilpailuasetelmaa. Rikkidirektiivin vaikutuksia voi tulla viiveellä, koska globaalisti halventunut öljyn hinta pehmensi rikkidirektiivin vaikutusta. Nyt talousarvioesityksessä kuitenkin ehdotetaan liikenteen polttoaineiden veronkorotusta, jolla nostetaan suomalaisten yritysten logistiikkakuluja ja heikennetään kustannuskilpailukykyä.  Esityksellä siis kumotaan väylämaksualennuksen vaikutusta.

Hallituksen esittämät korotukset polttoaineveroon ja viranomaismaksuihin pitäisi vähintään huomioida muissa maksuissa, jotta liikenteen verorasitus ei nousisi.  Koko maan kattavassa Alueiden kilpailukyky 2016-selvityksessä yritykset toivoivat erityisesti liikenteeltä perittävien verojen ja maksujen vähentämistä.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kauppalehden mielipideosastolla 27.10.2016

Kirjoitusta on päivitetty perustuen liikenne- ja viestintäministeriöstä 27.10.2016 saatuun tietoon, että lentoliikenteen valvontamaksukorotuksesta luovutaan. Keskuskauppakamari on vaikuttanut asiaan.

28.10.2016 Hallituksen ja ymmpäristöministeriön on purettava yritysten lupabyrokratiaa hallitusohjelman mukaisesti

|

Ylisääntelyn purkaminen on keskeinen osa pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaa. Byrokratian purkamistalkoot ovat kuitenkin pahasti kesken, minkä takia moni investointi lykkääntyy tai jää tekemättä. Kauppakamarit vaativat nyt hallitusta etenemään lupabyrokratian purkamisessa. Vireillä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain muutoksessa selviää, aikooko ympäristöministeriö pitäytyä hallitusohjelmassa vai ei.

Hallitus sitoutuu ohjelmassaan sujuvoittamaan lupa- ja valitusprosessit sekä antamaan niitä koskevan palvelulupauksen. Viranomaisten keskinäisen valitusten määrä on hallitusohjelman mukaan tarkoitus minimoida esimerkiksi ennakkoneuvottelumenettelyllä. Isojen teollisten hankkeiden osalta luvataan ottaa käyttöön lupaprosessien kiirehtimismenettely. Rutiinilupa-asioissa tulisi siirtyä ilmoitusmenettelyyn. Näissä tavoitteissa ei kuitenkaan ole juurikaan edistytty. Ainoa merkittävä normien purkuun liittyvä uudistus on kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen. Myös liikennekaari on etenemässä positiiviseen suuntaan.

“Investointien määrä on ollut huolestuttavan alhainen jo pitkään. Talouden näkymät ja työllisyystilanne ovat tämän takia huonommat kuin monessa muussa EU-maassa. Investointien hankaloittaminen liiallisella byrokratialla ja pitkillä valitusprosesseilla on tässä tilanteessa järjetöntä”, sanoo Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa.

Ympäristöministeriö asetti lokakuussa 2015 työryhmän sujuvoittamaan kaavoituksen ja rakentamisen lupia. Työryhmän toimeksiantoon kuuluivat päätösprosessien lyhentäminen, ELY-keskuksien roolin muuttaminen neuvoa-antavaksi ja valitusoikeuden rajaaminen. Työryhmän esityksessä maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi pitkälti sivuutettiin hallitusohjelman kirjaukset lupien sujuvoittamisesta. Työryhmän esitys on ollut lausunnolla ja ympäristöministeriöltä odotetaan lähiaikoina ratkaisua jatkosta.

“Ympäristöministeriöllä on nyt näytön paikka lupien sujuvoittamisessa. Jos tämä tilaisuus jätetään käyttämättä, hallitusohjelman lupaukset valuvat hukkaan ja hallitukselta loppuu aika byrokratian purussa. Hallitusohjelman mukainen konkreettinen määräajat sisältävä palvelulupaus lupa- ja valitusprosesseista olisi oivallinen ratkaisu nykyiseen lupien viivästymiseen. Esitys ei kuitenkaan hallitusohjelmakirjauksesta huolimatta sisällä mitään palvelulupaukseen liittyvää”, Linnainmaa toteaa.

Yritysten hätähuudot byrokratian rattaissa

Kauppakamareilla on noin 20 000 jäsenyritystä kaikkialla Suomessa ja kaikilta toimialoilta. Kauppakamarit saavat yrityksiltä jatkuvasti viestejä byrokratiasta ja vaihtelevista tulkinnoista. Yritysten viesteissä kerrotaan pitkistä käsittelyajoista ja jopa kielteisistä asenteista. Esimerkiksi ELY-keskusten ja aluehallintovirastojen hitaus nousee usein esille. Erityisenä ongelmana pidetään vaihtelevia tulkintoja, joita kauppakamarien keräämät yrityskommentit selkeästi osoittavat:

”Rakennuslupa- ja normisäännökset ovat paikallisia, jopa saman kunnan henkilöillä saattaa olla erilaisia näkemyksiä. Tämä koskee erityisesti pk-seudun kuntia.”

”Rakennuslaki mahdollistaa kunnille omat tulkinnat, joten luvantarve vaihtelee kunnittain pienten lisärakennusten osalta. Kymmeniäkin vuosia eri puolilla maata toimineen yrityksen on vaikea toimia vaihtelevien tulkintojen viidakossa, jossa aikataulut siirtyvät. Eräissä toimenpiteissä kaavoitusmääräykset vaihtelevat kunnittain ilmoitusmenettelystä alkaen rakennusluvan vaatimiseen asti.”

Pitkät valitusprosessit lykkäävät monien investointihankkeiden etenemisen. Kauppakamarien jäsenyritykset ovat kertoneet, että määräajaksi saatu lupa on umpeutumassa siinä vaiheessa, kun valitusprosessi on päättynyt. Tällöin lupa ei käytännössä ole tullut koskaan voimaan.

Lupamme ehtivät mennä valitusten ym. johdosta umpeen ennen kuin ehdimme tehdä juuri mitään. Taustalla oli kansainvälinen investori – tällä järjestelmällä emme kyllä houkuttele ulkomaisia investointeja. Onneksi malminetsinnän tulevaisuus näyttää nyt hieman valoisammalta tuoreiden hallinto-oikeuden ja KHO:n päätösten myötä”, kertoo Mawson Resources Oy:n ympäristöpäällikkö Noora Raasakka yrityksen malminetsinnän ja ympäristöluvituksen ongelmista.

Valituksilla viivytetään investointeja

Yritykset kokevat myös, että valituksia jätetään kiusanteko- ja pitkittämistarkoituksessa. Nämä valitukset saattavat viivästyttää suunnitteilla olevia investointeja merkittävästi. Yritykset ovat ehdottaneet sanktioita keinona estää vahingoittamismielessä tehtyjä valituksia.

”Turhiin eli ns. pelkästään viivytysmielessä tehtyihin valituksiin sanktio. Esimerkiksi, jos oikeus toteaa, että kyseisellä henkilöllä ei ole valitusoikeutta asiaan ja on kuitenkin tehnyt valituksen hankaloittaakseen asian etenemistä, siitä aiheutuisi sanktio – voisi vähentää ‘byroslaviaa’, kun kynnys valitusten tekemiseen nousisi.”

Viranomaisten määräämät erittäin yksityiskohtaiset rakennusmääräykset ovat myös omiaan nostamaan rakentamisen kustannuksia. Yritykset nostavat väestönsuojamääräykset esimerkkinä liiallisuuksiin menevästä sääntelystä.

”Lainsäädäntö pakottaa rakentamaan väestösuojia kaikkiin hiemankin suurempiin rakennuksiin. Nostaa rakentamiskustannuksia ihan turhaan ja tavallisesti melko hankalia tiloja käyttää mihinkään muuhun toimintaan.”

Infrarakentamiseen kohdistuvat valitukset voivat viivästyttää miljoonien arvoiset hankkeet usealla vuodella. Eräällä paikkakunnalla yli 25 miljoonan euron risteysjärjestely keskeytettiin paikallisen asukkaan tekemän valituksen takia. Syynä valitukseen on se, että suositusten mukaista meluvallia ei rakenneta. Määräykset eivät kuitenkaan edellytä meluvallin rakentamista.

Toinen esimerkki valitusprosessien seurauksista on Seinäjoen itäinen ohitustie, joka valmistuu tämän vuoden lopussa noin kaksi vuotta myöhässä. Syynä viivästymiseen on yksityishenkilön käynnistämä valitusprosessi.

Sääntely voi estää ympäristöystävällisiä ratkaisuja
Liian yksityiskohtainen sääntely voi johtaa siihen, että uudet ja ympäristöystävällisemmät ratkaisut eivät ole mahdollisia, koska niitä ei tunnettu lakia säädettäessä. Suomessa ei esimerkiksi tällä hetkellä ole mahdollista asentaa huoltoasemille maanpäällisiä turvarakenteisia ratkaisuja, jotka ovat sekä halvempia että turvallisempia kuin maahan upotettavat, koska sellaisia ei ollut olemassa säädösten asettamisen aikaan. Samaan aikaan monet asemat ovat vanhentumassa ja riskejä syntyy esimerkiksi pohjavesialueille.

Viranomaiset toteavat, että maanpäällinen ratkaisu olisi järkevä, mutta nykyinen prosessi on niin hankala, ettei se mahdollista etenemistä. Toteutamme näitä nyt esimerkiksi Norjaan”, kertoo U-Cont Oy:n toimitusjohtaja Jari Sistonen.

Yhden luukun periaate
Hallituksen norminpurkutalkoisiin kuuluu yhden luukun periaatteen edistäminen. Asiassa on otettu ensimmäinen askel eteenpäin, kun valtioneuvosto julkisti selvityksen Yhden luukun periaatteen toteuttaminen ympäristöasioissa kesäkuussa 2016. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=12704

Yritykset kokevat sirpaleisen viranomaistoiminnan erittäin turhauttavana ja resursseja sitovana prosessina:

Samoja asioita pitää liian monelle taholle selittää”.

Tilastokeskukselle joudutaan tekemään ilmoituksia samoista asioista, joita on jo toimitettu monelle muulle viranomaiselle. ”

Yhden luukun periaatteen toteuttamisen tavoitteena tulee Leena Linnainmaan mukaan olla se, että asiassa annetaan yksi valituskelpoinen päätös. Jos hankkeeseen tarvitaan nykylain mukaan esimerkiksi sekä ympäristö-, maa-aines- että vesilupa, niistä on jatkossa saatava yksi päätös. Muussa tapauksessa valitusprosessit eivät lyhene riittävästi.

“Yhden luukun periaatteen toteutuminen vaatii yhden lain lisäksi yhtä ympäristöviranomaista. Siihen suuntaan on edettävä rivakasti. Sujuva luvitus ja yhden luukun periaate eivät myöskään voi toimia ilman sähköistä järjestelmää, joten keskitettyyn sähköiseen järjestelmän on siirryttävä nopeasti“, Linnainmaa toteaa.

Byrokratian myllyyn tuskastuneilta yrityksiltä saadaan tilannetta ikävällä tavalla valaisevia esimerkkejä, kuten seuraava yritykseltä saatu kaavio lupaprosessista kertoo.

byrokratia_web