Kaduilta opiskelemaan

Olemme seuranneet viime päivinä erikoista näytelmää maasta, joka pitää itseään vapaan maailman esikuvana, suojelijana ja vartijana. Olemme tyytyväisiä tai tyytymättömiä riippuen näkökulmastamme. Kulissien takana tapahtuu koko ajan asioita, joista emme tiedä mitään. Näkyvillä olevasta näytelmästä ei liene kukaan kovin iloinen.

Suomessa olemme vakuuttuneita, että asioita hoidetaan täällä paremmin kuin muualla, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Emme valehtele, emmekä kiusaa toisiamme, puhumattakaan väkivallasta. Virheettömiä emme ole!

Demokratiassa valitsemme yhdessä tavoitteen ja tien, jota pitkin sinne menemme. Kuitenkin meillä on jo kehittynyt ns. näköalattomien nuorten ihmisten joukkoja. Mistä tämä näköalattomuus kumpuaa? Suomessa ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti. He eivät koe niin. Tämä tunne tulee ainakin osittain arvostuksen puutteesta ja stereotyyppisistä oletuksista. USA:n presidentiksi valittu Biden muisti Suomessa kuulemansa sananlaskun: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa”.

Meillä on tarjota kaikille Suomessa oleville mielekästä työtä. Se mahdollistaa tyypillisen suomalaisen elämän näissä meidän oloissamme ja kulttuurissamme. Jopa tämän koronakriisin aikana on monissa yrityksissä palkattu henkilöstöä ja osaavasta työvoimasta on pulaa. Tietävätkö näköalattomat nuoret näistä mahdollisuuksista? Varmasti heille on kerrottu asianmukaisesti koulutuksen merkityksestä ja mahdollisuuksista kouluttautua. Tilaisuuteen pitää tarttua.

Vapaa ihminen voi tehdä valintoja, mutta ani harva on riippumaton päätöksissään. Taloudelliset tekijät, koti ja perhe, ystäväpiiri, lähiympäristö, kulttuuri, tavat ja tottumukset sekä monet muut vaikutteet ohjaavat ihmisiä eri tavoin. Teoreettinen tasa-arvoisuutemme ja oikeudenmukaisuus ei käytännössä toteudu niiden ihmisten osalta, jotka erottuvat massasta. Pelkkä ymmärtäminen ja pään silittäminen ei auta, mutta rajojamme ei myöskään tule sulkea tänne pyrkiviltä ihmisiltä. Tämä on helppo ymmärtää pienellä skenaariolla tulevaisuudesta – ei sallita jatkossa maahanmuuttoa millään perusteilla. Miltä vuoden 2050 Suomi näyttäisi ja millaiset olosuhteet täällä olisivat tuon ratkaisun jälkeen. Enpä todellakaan usko, että se olisi meille suotuisa vaihtoehto. Tuskin olisimme johtavien teknologisten valtioiden joukossa.

Vaihtoehtoja kaduilla maleksimiselle ja levottomalle elämälle tulee kaikille eteen elämän aikana. Niitä valintatilanteita pitää arvostaa ja valita arvojen mukaisesti tie, joka vie tavoitteeseen. Mistä tulee tämä puhe näköalattomuudesta, kaikki ovat tehneet valintoja useita kertoja elämässään. Valintaa tehdessä on aina näkymä edessä, voi olla sumea, mutta kuitenkin. Vastuu pitää ottaa omista päätöksistään, silloin oma vapaus, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus sekä riippumattomuus kasvaa merkittävästi.