Opiskelu sparrausmuotona

MBA-opinnoissa olen pysähtynyt tarkastelemaan itseäni johtajana – millainen olen, miten teen päätöksiä ja mitä voisin kehittää. Olen oivaltanut, että opiskelu itsessään on eräänlainen sparrausmuoto: se haastaa ajattelua, pakottaa tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja kehittää kriittistä ajattelua, kirjoittaa HELBUS-stipendiaatti Monica Javanainen.

MBA (Master of Business Administration) -opinnoissa olen pysähtynyt tarkastelemaan itseäni johtajana – millainen olen, miten teen päätöksiä ja mitä voisin kehittää. Erityisesti liiketoiminnan strategiseen kehittämiseen, päätöksentekoon ja johtajuuden vahvistamiseen keskittyvät kurssit ovat saaneet kyseenalaistamaan omia oletuksiani ja mukautumaan uusiin näkökulmiin. Samalla tavalla kuin hyvä sparraaja, opiskelu antaa palautetta ja pakottaa astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle – mikä on usein juuri se, mitä johtaja tarvitsee kehittyäkseen. Opintomoduulien monipuolisuus on auttanut ymmärtämään, miten eri osa-alueet nivoutuvat yhteen kokonaisuuden hallinnassa. Tämä näkyy kurssisisällöissä, joista osa on jo takana ja osa vielä edessä.

Tähän mennessä suorittamani moduulit:

• Critical Issues in Business
• Managing Operations and the Supply Chain
• The Entrepreneurship Report
• International Business Negotiation
• Strategic Marketing

Edessä olevat moduulit:

• Competitive Strategy and Innovation
• Management and Organisational Behaviour
• Financial Decision Making
• Business Research Project

Opintojen kautta olen oppinut ottamaan etäisyyttä ajatteluuni ja tarkastelemaan päätöksiä tietoisemmin. Koulutus ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta se antaa työkaluja kysyä oikeita kysymyksiä ja arvioida ratkaisuja kriittisemmin. Luova ja ketterä johtaja voi intuitiivisesti luovia eteenpäin, mutta ilman sparrausta ja ulkopuolista haastamista on vaikea tunnistaa omia sokeita pisteitä.

Onko johtajan paras tukiverkosto hallitus, ulkopuolinen konsultti, psykologi, mentori – vai voiko koulutus, kuten MBA-opinnot, toimia sparrausmuotona?

On selvää, että hallituksen tulisi olla toimitusjohtajan tukena, mutta erityisesti pienemmissä perheyrityksissä tilanne voi olla toinen. Hallituksessa ei ehkä ole ulkopuolisia jäseniä, ja yrittäjät toimivat sekä toimitusjohtajana että hallituksena, ilman ulkopuolisia näkökulmia. Olen ollut samassa tilanteessa ja huomannut, että ulkopuolisten tuominen hallitukseen on ollut erittäin hyödyllistä – se on tuonut mukaan kriittisyyttä, avannut uusia näkökulmia ja auttanut näkemään liiketoimintaa laajemmasta perspektiivistä.

Mentorit ja konsultit voivat tarjota arvokasta tukea, kun tarvitaan ulkopuolista näkemystä tai erityisosaamista. Hyvä mentori voi auttaa kehittymään pitkällä aikavälillä, kun taas konsultit tarjoavat ratkaisukeskeistä tukea tiettyihin haasteisiin.

Vaikka ympärillä olisi kuinka hyviä neuvonantajia, todellinen kasvu lähtee sisältäpäin.

Verkostoituminen on tärkeä työkalu sparraukseen ja uusien mahdollisuuksien löytämiseen. Kun ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi haastaa omaa ajatteluaan ja jakaa näkemyksiä, syntyy uusia oivalluksia. Verkostoituminen onnistuu monella tapaa – yrittäjäyhteisöissä, alan tapahtumissa tai opinnoissa.

Parhaimmillaan tällaisista yhteyksistä muodostuu mastermind-ryhmä, jossa samanhenkiset ihmiset sparraavat toisiaan, jakavat kokemuksiaan ja haastavat ajattelua rakentavasti.

Lopulta mikään ulkopuolinen sparrausverkosto ei kuitenkaan korvaa itsensä kehittämistä. Vaikka ympärillä olisi kuinka hyviä neuvonantajia, todellinen kasvu lähtee sisältäpäin. Johtajan täytyy ensin haastaa oma ajattelunsa, kehittää taitojaan ja oppia tunnistamaan omat vahvistettavat osa-alueensa. Sparraajat voivat auttaa matkalla, mutta määrätietoinen panostus omaan kehittymiseen on avain jatkuvaan kasvuun.

Johtajalla on vastuu kehittää tiimiään, mutta ilman omaa kehittymistä hän jarruttaa myös organisaationsa kasvua. Siksi kysymys ei ole vain siitä, kuka sparraa johtajaa, vaan siitä, miten johtaja varmistaa, että hän ylipäätään sparraa itseään.

Nyt, vuoden opiskelun jälkeen, olen oivaltanut, että itsensä sparraaminen on tie parempaan johtajuuteen. Oppiminen ja oivallukset eivät kuitenkaan muutu konkreettisiksi tuloksiksi yhdessä yössä – itsensä kehittäminen on pitkäjänteinen prosessi, joka vaatii määrätietoisuutta.

Muutoksen siemen on kylvetty, mutta sadonkorjuun aika tulee vasta myöhemmin. Tärkeintä on varmistaa, että maaperä on valmis kasvulle ja kehitykselle.

Early Bird -hintaetu (MBA)

Helsinki School of Business (HELBUS) on yksityinen kauppakorkeakoulu Helsingissä.