historia

Länsi-Uudenmaan kauppakamarin synty

Porkkalan vuokra-alueen katkaistua Helsingin ja Länsi-Uudenmaan väliset luonnolliset yhteydet ja viimemainitun alueen näin jouduttua eristetyksi Helsingin kauppakamarin muusta toiminta-alueesta alkoi elinkeinoelämä täällä tuntea tämän seudun erikoisetuja valvovan oman kauppakamariyhdistyksen perustamisen tarvetta. Tämä ajatus herätettiin jo vuoden 1946 alussa sanomalehdissä, ja lokakuun 10 päivänä 1946 koontuivat Tammisaaren Kauppa- ja Käsityöläisyhdistyksen edustajat keskustelemaan asiasta, ja asetettiin tällöin komitea valmistelemaan kysymystä. Tähän valmistelukomiteaan valittiin maisteri V.E Nordström, pankinjohtaja J.O Nordman rahastonhoitajaksi sekä jäseniksi maalarimestari W. Westerholm, toimittaja F. Jernström, kelloseppä John Roos, kultaseppä Anton Linderman, konttoripäällikkö John Ekholm, ins. H. Stenbacka ja hovioik.ausk. R. Grönqvist. Sihteeriksi ja asiamieheksi valittiin C. Catani.

Toiminnan rahoittamiseksi perustajayhdistykset maksoivat yhteensä 10 000 markaa. Myöhemmin saatiin vielä eräältä yksityishenkilöltä 1340 markaa. Tammisaaren Kirjapaino Oy tarjoutui painamaan ensimmäiset kiertokirjeet ilmaiseksi ja antoi myöhemminkin huomattavan alennuksen kaikista tilatuista painatustöistä. Jäsenhankinta alkoi heti siten että sihteeri lähetti noin 300 kiertokirjettä ruotsinkielisille teollisuuslaitoiksille, kauppiaille ja muille henkilöille, joita asian oletettiin kiinnostavan. Painatus- ja muiden kulujen säästämiseksi ei suomenkielisä kiertokirjeitä lähetetty, vaan sihteeri koetti hankkia suomenkielisä jäseniä tekemällä henkilökohtaisia käyntejä mm. Lohjalla, Karjaalla, Hangossa ja Pohjassa.

Myöskin puhelinvärväystä harjoitettiin ahkerasti. Paikalliset teollisuus- ja kauppiasjärjestöt eri paikkakunnilla suorittivat jäsenhankintaa suurella menestyksellä varsinkin Hangossa ja Lohjalla. Kun kauppakamariyhdistykseen oli alustavasti ilmoittautunut 214 jäsentä, joista 74 Tammisaaresta, 60 Hangosta, 45 Lohjalta, 20 Karjaalta ja 15 maaseudulta kutsuttiin paikkakuntien edustajat kokoukseen Tammisaaressa marraskuun 21 päivänä 1946. Tässä kokouksessa päätettiin, perustaa Länsi-Uuttamaata varten itsenäinen kauppakamariyhdistys, joka käsittäisi Hangon ja Tammisaaren kaupungit, Karjaan ja Lohjan kauppalat sekä seuraavat pitäjät: Lohjan mlk, Sammatti, Karja-lohja, Pohja, Tenhola, Bromarf, Tammisaaren mlk, Karjaan mlk, Snappertuna, Inkoo ja Siuntio. Kauppakamarin kotipaikaksi tulisi Hangon kaupunki, joka oli ilmoittanut tukevansa yhdistystä maksamalla puolet asiamiehen palkasta. Kauppakamariyhdistyksen nimeksi tulisi Västra Nylands handelskammarförening/Länsi-Uudenmaan kauppakamariyhdistys. Kihlakunnantuomari Österberg laati yhdistykselle säännöt, jotka muut edustajat hyväksyivät vähäisin muutoksin. Hän kävi myös Keskuskauppakamarissa, joka pian senjälkeen ilmoitti kirjallisesti, ettei sillä periaatteessa ollut mitään itsenäisen kauppakamarin perustamista vastaan Länsi-Uudellemaalle.

Maaliskuun 1 p:nä 1947 saapui nelisenkymmentä jäsentä eri paikkakunnilta Tammisaareen kokoukseen. Tässä kokouksessa hyväksyttiin säännöt ja päätettiin, että yhdistyksen kotipaikaksi tulee Hanko. Samalla päätettiin että toiminta toistaiseksi rahoitettaisiin vapaaehtoisilla avustuksilla. Valittiin väliaikainen hallitus joka koostui neljästä henkilöstä , jokainen paikkakunnasta joka oli edustettu kokouksessa. Väliaikainen johtokunta valitisi keskuudestaan työvaliokunnan, johon tulivat samat henkilöt kuin aikaisemmassa työvaliokunnassa olivat. Herra Catani toimi kuten aikaisemmin sihteerinä ja väiaikaisena asiamiehenä.

Perustamiskustannusten avustamiseksi Hangon Ruotsalainen Kauppiasyhdistys, Hangon yhdistys ja Hangon kauppavaltuusto lahjoittivat yhteensä 10 000 mk. Suunnilleen samoihin aikoihin lahjoitti Ab J. Aug. Berglund 10 000 mk samaan tarkoitukseen. Asiamies ryhtyi heti työhön saadakseen sen vähintään kahteensataan nousevan määrän jäsensitoumuksia, joka vaadittiin, jotta kauppa- ja teolisuusministeriö hyväksyisi säännöt. Tarkoitusta varten lähetettiin noin 250 kpl jäsenkortteja niille toiminimille ja yksityisille, jotka aikaisemmin olivat alustavasti ilmoittautuneet jäseniksi, ja pyydettiin nopeata palautusta. Toukokuun loppuun mennessä oli saatu takaisin vasta 145 korttia. Jäljelläolevat saapuivat hyvin hitaasti, ja vasta lokakuussa 1947 oli jäsenmäärä saatu nousemaan kahteensataan.

Kauppa- ja teollisuusministeriö hyväksyi perustamiskirjan ja säännöt 18.12 1947. Sääntöjen tultua hyväksytyiksi liittyivät Oy Fiskars Ab, Billnäs Ab ja Lohjan Kalkkitehdas Oy jäseniksi. Sen lisäksi oli Karjaalta ja Hangosta tullut parikymmentä, uutta jäsentä, niin että jäsenmäärä oli noussut 224:ään, joista 83 Hangosta, 66 Tammisaaresta, 25 Karjaalta, 34 Lohjalta ja 16 maaseudulta. Perustavassa kokouksessa Tammisaaressa helmikuun 11:pnä 1948 voitiin siis julistaa Länsi-Uudenmaan Kauppakamariyhdistys perustetuksi.

Kauppakamarin toiminta

Kauppakamarijärjestön tehtävänä on tehdä Suomesta yrityksille hyvä sijaintipaikka. Järjestön tavoitteena on omaleimainen, korkeatasoinen elinkeinoelämän ja julkisen vallan rajapinnassa toimiva asiantuntijaorganisaatio sekä tehokas elinkeinoelämän yhteisten tavoitteiden ajaja. Tehtävät ovat alusta alkaen olleet hyvin vaihtelevat. Jo alusta alkaen pyrittiin parantamaan tieolosuhteita. Kauppakamarin aloitteesta Tie- ja vesirakennushallitus toteutti Lohja-Hanko tieosuuden suunnitelman. Kauppakamari käsitteli myös monia muita tiekysymyksiä. Edunvalvonta käsitti myös mm. aluesuunnittelukysymyksiä, postiyhteyksiä sekä puhelinliikenneyhteyttä. Vuosien myötä tavoitetta on täsmennetty.

Kauppakamarin lähtökohtana on että Länsi-Uudenmaan alueesta kehitetään alue, jolla on vahva imago yrittäjyyden ja osaamisen keskuksena, jonka kaksikielisyys antaa hyvän lähtökohdan kansainväliselle toiminnalle. Tavoitteiden saavuttamiseksi, tarvitaan kauppakamarin toimenpiteiden lisäksi myös tiivistä yhteistyötä kaikilta osapuolilta yli kuntarajojen. Edunvalvonta tapahtuu liikenne-, teollisuus- ja tilintarkastusvaliokunnassa. Alueellisella tasolla Lohjan, Karjaan Tammisaaren ja Hangon jaostoilla on tärkeä tehtävä. Tänä päivänäkin edunvalvonta käsittää liikenneyhteyksiä ja -politiikkaa. Liikennevaliokunnan päätavoitteena on ollut valtatie 25:n perusparannus joka nyt etenee suunnitelmien mukaisesti(Hanko-Skogby osuus). Jatkossa tieosuus Mustiolla ja Meltossa on tärkeä perusparannustavoite. Toinen tärkeä tavoite on Karjaan läntisen ohikulkutien rakentaminen.

Kauppakamari pyrkii elinkeinoelämän ja viranomaisten sekä yrityksiä lähellä olevien muiden järjestöjen lähentymiseen. Näin ollen teollisuusvaliokunta on päättänyt arvioida ja käsitellä kysymyksiä jotka liittyvät kuntien elinkeinopoliittisiin strategioihin. Teollisuusvaliokunnan työ käsittä tänään myös henkilöstö- ja koulutusasioita jotta turvattaisiin teollisuuden käyttöön pätevää työvoimaa tulevaisuudessa. Kauppakamarilla on tärkeä tehtävä ajankohtaisten koulutustilasuuksien järjestäjänä. Koulutus järjestetään eri paikoilla kauppakamarin alueella ruotsiksi ja suomeksi jäsenyrityksien tarpeista riippuen. Koulutus käsittää kursseja mm. verotuksesta, kirjanpidosta, ulkomaankaupan asiakirjoista ja tullikysymyksistä.

Kauppakamaritiedote on tärkein yhteysväline jäseniin. Tiedote ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja lähetetään jäsenille myös sähköpostilla. Jäsenyrityksille tarjotaan myös Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n perustaman World Chambers Networkin (WCN) palveluja. Tärkeimmällä sijalla näistä palvleluista on kansainvälinen liikeyheyspalvleu GBX, joka tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia sähköisessä muodossa. GBX-liikeyhteyspalvelu tarjoaa hyvän mahdollisuuden vientikauppaa jo harjoittaville yrityksille sekä sitä aloittaville pk-yrityksille. Tärkeä osa kauppakamarin tämän päiväisessä toiminnassa on alkuperätodistuksien vahvistaminen (alkuperätodistukset, Ata Carnet).

Kauppakamari välittää myös ilmaista lakineuvontaa jäsenilleen, auktorisoi HTM-tilintarkastajia ja tarjoaa tavarantarkastaja- ja muita palveluja jäsenille. Tehtäviä on tullut monikertainen määrä viime vuosien aikana. Kauppakamari edunvalvontajärjestönä tekee myös jatkossa työtä saadakseen paremmat toimintaedellytykset alueen yrityksille. Lähempi alueyhteistyö jonka tuloksena saataisiin selvempi ja yhtenäisempi profiloituminen Länsi Uudestamaasta alueena auttaisi myös tätä työtä ja edistäisi kuntien mahdollisuuksia koventuvassa kilpailussa saada uusia yrityksiä.