Työikäisten määrä vähenee pikkukunnissa

Länsi-Uusimaa Premium 25.7; Kirjoittajavieras Tommi Knaapinen | Työikäisten määrä vähenee pikkukunnissa | Pääkirjoitus & mielipide | Länsi-Uusimaa (lansi-uusimaa.fi)

Yleinen kaupungistumisen trendi ja väestön keski-iän nousu asettavat pienemmät kaupungit ja kunnat uudenlaisten haasteiden eteen. Väestön siirtyessä suurempiin kaupunkeihin, pienemmät paikkakunnat kamppailevat säilyttääkseen väestöpohjansa ja työikäisen väestönsä. Saimme Hanko 150 v. elinvoimaseminaarissa kuulla konsulttiyhtiö FCG:n arvion, että 16 vuoden kuluttua Hangossa on jopa 1500 asukasta vähemmän, mikäli nykyinen demografinen kehitys jatkuu. Työikäisten määrä vähenee samalla vauhdilla.

Sama trendi vaivaa useita Länsi-Uudenmaan kuntaa asettaen paineita paikalliselle elinvoimaisuudelle ja palvelujen saatavuudelle. Veto- ja pitovoimatekijöiden merkitys korostuu tällaisessa tilanteessa entisestään. Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen on yksi keskeisimmistä pitovoimatekijöistä lapsiperheiden miettiessä asuinpaikkakuntaansa. Laadukas perus- ja toisen asteen koulutus sekä elinikäisen oppimisen mahdollisuudet voivat hidastaa nuorten muuttoliikettä kohti pääkaupunkiseutua. Toisaalta lähinnä korkeakoulupaikkakunnat ovat lisänneet asukaslukuaan.

Esimerkiksi Hangossa on tulevaisuudessa aito riski, ettei peruskoulun jälkeen ole mahdollista jatkaa opintojaan lähitoteutuksena edes toisella asteella, mikä voi johtaa nuorten yhä kiihtyvään muuttoliikkeeseen pois kaupungista. Yhteistyö yritysten ja oppilaitosten välillä, kuten Luksian kanssa, voi tarjota uusia mahdollisuuksia. Digitaaliset oppimisympäristöt mahdollistavat jo nyt opiskelun kotikunnasta käsin. Vaikka koulun fyysiset tilat eivät olisikaan lähellä, yritysyhteistyö voi korvata valtaosan lähiopetuksena nykyisin toteutettavasta koulutuksesta. Tämä tuo vaihtoehdon nuorille ja aikuisopiskelijoille pysyä kotipaikkakunnallaan vähentäen muuttopainetta.

Pienempien kaupunkien osalta tulee myös ajankohtaiseksi harkita lukioiden ja ammattikoulujen yhdistämistä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä tehostaisi resurssien käyttöä ja tarjoaisi monipuolisempia koulutusmahdollisuuksia opiskelijoille. Yhteistyö eri koulutusasteiden ja -muotojen välillä loisi joustavia opintopolkuja, jotka vastaavat paremmin työelämän tarpeisiin ja houkuttelevat riittävästi opiskelijoita. Alueiden välinen kilpailu vähenevistä resursseista, erityisesti inhimillisestä pääomasta, siis kasvaa ja kovenee. Alueet erilaistuvat ominaisuuksiensa ja sijaintinsa perusteella kasvaviin, sopeutuviin ja supistuviin alueisiin. Alueemme kaupungeilla on edelleen mahdollisuus omilla kauaskantoisilla päätöksillään vaikuttaa mihin kastiin kuulumme tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Länsi-Uudenmaan kauppakamarin toimitusjohtaja ja aluekehitykseen keskittyneen yhtiön hallituksen jäsen.